sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Aurinkoinen ja sydämen ilo

Hip hei onnistuin! Kerrankin onnistuin kunnolla solmimaan helminauhoja. Solmut osuivat oikeaan kohtaan, ja eikä liioin tarvinnut yrittää availla niitä, tai paremmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Näin nimittäin kävi Enkelin kasvot -korussa. Nyt onnistuin kerrasta.

Mihinkäs muuhunkaan sitä käyttäisi lauantaiaamua, kun helminauhojen tekemiseen? Imuri odottaa, että tarttuisin siihen kiinni, tiski huutaa tiskaajaansa, mutta ei, minä vain istun sohvan nurkassa yöpaita päällä ja solmin mv-helmiä toisensa perään.





Kaunis lauantaiaamu viesti minulle keväästä. Kevät minulla on ollut jo helmikuusta asti, joten koru kertoo keväästä ja aurinkoisista päivistä. Koru saa siis nimekseen Aurinkoinen.




Aurinkoinen päivä saa ihmeitä aikaan, se saa tuntemaan itsensä eloisaksi, ja voimaantuneeksi, kuin heräisi pitkästä talvilevosta eloon. Myös ilo kumpuaa sisimmästä, josta kertookin seuraava rannekoru.



Tämän rannekorun nimi on Sydämen ilo. Tunnen iloa monestakin asiasta, joita ovat perhe, ystävät, koti, työ, harrastukset, usko, onnistumisen ilo, vuodenajat. Näiden lisäksi iloa tuottavia asioita on enemmänkin. Voin siis sanoa tuntevani sisäistä iloa, joka on sydämen iloa.






Aurinkoisessa on mv-helmiä, pikkuisia valkoisia ja sivusta porattuja keishihelmiä.

Sydämen ilossa on puna-oranssisävyisiä mv-helmiä ja Satuhelmestä tilattu ihana pikkuinen harjattu hopeasydän riipus.

Molempien rannekorujen pituus on 18 cm.


Ja jotain pientä vielä:

Aurinkoinen hyytelökakku

Sydämen ilo

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Teini meininkiä - Pääkalloja korvakoruihin

Kutistemuovi, tuo sukkela muovi on jännä materiaali. Se kutistuu 130 asteisessa uunissa noin 45 %. Ennen kuumentamista se on kuin piirtoheitinkalvo, mutta kutistuessaan kovettuu uunissa noin 1,5 milliseksi.

Nämä pääkallokorvakkeet tein mattapintaisesta valkoisesta muovista. Helmet ovat fasettihiottija lasihelmiä ja metalliosat hopeaa. Kutistamisen jälkeen sivelin pääkallojen pintaan lasitelakkaa. Se teki pinnasta elävämmän näköisen.



Nämä pinkit väritin tussilla ennen paistamista.





Näihin kahteen tulostin Tilda purkin kannen kuviot,
jotka kyllä levisi lasitelakkaa laittaessa.
Ei siis muistuta alkuperäistä kuviota.

Tässä vielä lähikuvat:

Pinkit pääkallokorvakkeet



Levinnyttä Tildakuviointia, kuin myös alimmaisessakin kuvassa.

Kahta viimeistä kuvaa klikkaamalla, saat selville,
millaista Tildakuviointia niissä piti olla.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Enkelin kasvot

Enkeleitä, onko heitä? Niin laulussa lauletaan.
Moni runoilee enkelin kauniista kasvoista,
keveistä siivistä ja hohtavista silmistä.
Moni myös ajattelee, että enkelit ovat viestintuojia
Jumalan valtakunnasta.



Hyvä ystävä voi olla myös kuin enkeli.
Sellainen kirkas auringon säde keväthangella,
joka lämmittää ja valaisee päivääni.
Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka kulkee rinnallani käsi minun kädessäni.



Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka lohduttaa ja
antaa uutta voimaa päivääni,
kun kulkuni näyttää hitaalta ja raskaalta.
Vaikeana hetkenä hän jakaa taakkani
ja tekee päivästäni aurinkoisen.



Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka iloitsee onnistumisesta ja
nauraa kanssani hassuille asioille.

Ystävä on kuin Jumalan lähettämä enkeli,
lahja Jumalan valtakunnasta.
Kiitos ystävistä.


Korussa: Makeanveden helmiä helmisilkissä ja hopeaa.
Hopealaatassa kiiltokuvaenkelin kasvot, jossa lasitelakkaa.