perjantai 28. elokuuta 2009

Essi

Mietin pitkään minkä nimen antaisin tälle korusetille ja päädyin lopulta tilaajan nimeen. Korusetin tilasi Essi niminen - mukava nuori nainen, joten korusetin nimi olkoon Essi. Korusettiin kuulu kaulakoru ja orjankoru. Niissä on helmet, siis swarovskin kristallit päin vastaisissa väreissä ja kaulakorussa on hopeaspiraali. Myös muut metalliosat ovat hopeaa.











Essi on kaunis, suomalainen naisen etunimi. Essi on lyhentymä nimestä Ester, joka tarkoittaa persiaksi 'tähteä'. Ja tähtihän tämä tuntemani Essi voisikin olla. Loistaa iloista, pirteää valoaan. Mahdollista voi olla myös se, että Ester oli vastine heprealaiselle nimelle Hadassah, jolloin merkitys olisi 'myrtti'. (Vilkuna, Kustaa (toim. Mikkonen, Pirjo): Etunimet. Otava, 2005.)




Myrtti (Myrtus communis) on ikivihreä pensas tai pieni puu, joka kasvaa noin viiden metrin pituiseksi. Myrtin lehdet ovat 3–5 senttimetrin pituisia ja tuoksuvat hyvänhajuiselle öljylle.


torstai 27. elokuuta 2009

No jopas!

Korun nimi ei suinkaan ole no jopas. Se on vain sellaisen yllättyneen ihmisen kommentti. Mistäs moinen ihmettelyn purkaus sitten juontui? Siitähän se, kun kattelin vanhoja kuvia tietokoneelta ja sen uumenista löytyi tällaisen ristin kuva. Risti on edelleen omistuksessani ja ollut monta kertaa kaulassani.

Tämä on taas sellanen rautalangasta väännetty juttu, jota vähän piristin hopealla ja swarolla. On se varmaan aika mieletöntä yhdistää niinkin arvokasta kuin hopeaa rautalangan kanssa, mutta eipä tuo tunnu tuossa korussa valittavankaan.





Oi että, tuossa seuraavassa kuvassa näkyy mun hiukset, silloin kun ne oli vielä pitkät. Semmonen ikävän terävä riipaisu vihlaisi nopeasti sydänalaa, kun tuon kuvan näin, mutta eipä sille nyt tässä hädässä mitään voi. Eikä oikeestikaan nämä lyhyetkään mitkään kamalat ole. Eiköhän se ole silloin korkea aika leikata lyhyeksi, kun pitkää tukkaa alkaa pitää jatkuvasti ponnarilla. Mutta eihän mun pitänyt mun hiuksista jutella, vaan kertoa rautalanka korusta. Tämän korun olen tehnyt aikaa sitten, varmaan joku vuosi sitten. Kuvattu on, mutta jäänyt vain julkaisematta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan :)


Alimmainen kuva on parempi kuvatus kuvatuksesta :)


Täältä mun toisesta blogista voit käydä kurkkaamassa pari muuta rautalangasta väännettyä rannekorua. Multa voiskin kysyä, että pitääkö ihan rautalangasta vääntää :D


keskiviikko 26. elokuuta 2009

Tilauskoru pikkusiskoni työkaverille


Siskoni tilasi työkaverilleen lahjaksi korun. Ohjeena oli, että tumma, violettia tai tummansinistä, mustaa ja jotain kirkasta, joka hohtaa tumman keskeltä ja lasihelmet olisi kivoja niin ja riipuskin voisi olla.
Jeps, tällaiset ohjeet ja ei muuta kun suunnittelemaan. Helmiä aseteltiin vieri viereen ja tuumailtiin, mikä olisi kiva järjestys, kunnes se lopulta löytyi ja riipukseksi simpukankuoririipus. Tällainen siitä sitten tuli. Siskoni antoi lahjan työkaverilleen ja hän oli todella otettu ja kiitollinen lahjasta. Olen itsekin tähän tyytyväinen. Tsekkiläisistä lasihelmistä saa kivoja ja näyttäviä koruja. Niitä ei saa unohtaa :)




tiistai 25. elokuuta 2009

Verta ja kyyneliä

Heinäkuun 20. päivä toi vuoden lisää taas ikääni. Tein itselleni synttärilahjaksi rannekorun, jonka annoin itselleni kahta päivää ennemmin. Korun nimesin Kesän onni.
Kuitenkaan tästä korusta en päässyt montaa päivää nauttimaan, kun onni muuttui onnettomuudeksi. Sattui nimittäin pieni tapaturma samana päivänä kun täytin 35 vuotta. Korun nimi tuntui tässä vaiheessa aika sarkastiselta - Kesän onni.


Töistä lähtiessäni kaaduin ulko-oven portaissa, toisesta askelmasta alas asti pää edellä. Päätäni en onneksi lyönyt, kun vaistomaisesti laitoin kädet eteen. Vammoitta en kuitenkaan selvinnyt, vasemman käden kyynärpää auki, oikean käden ranne mustelmilla. En tiedä olisiko siihen tullut haava rappurallista, mikäli rannekorua ei olisi ollut kädessäni. Rannekoru meni poikki ja isot helmet todennäköisesti aiheutti mustelman. Pahin haava oli sääressä, 6 cm pitkä ja aika syvä, yhdestä kohta näkyi luu.

Työkaverini puhdisti haavan ja laittoi siihen siteen. Sitten hän vei minut terveyskeskukseen paikattavaksi. Tk:ssa haava putsattiin ja sidottiin, hauskinta oli kuitenkin se, että siihen ei laitettu tikin tikkiä, eikä mitään muutakaan millä olisi haavan reunat laitettu kiinni, vaikka sitä pyysin. Haavan paraneminen on kestänyt todella kauan. Nyt siinä on paksu rupi. Iho kiristää ja hilseilee haavan reunoilla.



Kyllä se siitä paranee, ja muistoksi jää arpi.


Kesän onni -koru ehjänä.
Lamppuhelmiä, swarovskin helmiäiskristalleja, makeanvedenhelmiä,
ruusukvartsia ja muutama lasihelmi.



Kaatumisen jälkeen kaikki se mitä korusta on jäljellä.