Rippiristi

Meillä on kaksi kummipoikaa, joista toinen pääsi ripille 7.6.09. Hänelle tein rippilahjaksi hopeasavesta ristin, jonka keskellä on kristalli. Tarkoitus oli ensin tehdä rististä sileä, mutta kiillottamisen yhteydessä ristiin oli tullut pieniä osumia kuulista. Mielestäni tämä on kiva näinkin, joten en sitten yrittänytkään saada rististä sileää.

Kaivertaa kun en osaa, joten vein ristin kaiverrettavaksi Kello ja Kulta Kangasniemeen Kankaanpäähän. Ostin myös samalla kertaa ristiin sopivan hopeaketjun. Olisin tietysti voinut tehdä ketjun itse, mutta ei ollut aikaa koska olin samalla rippileirillä ohjaajana ja konfirmaatio oli saman viikon sunnuntaina.

Kummipojan korttiin kirjoitin:

Rakas Herrani,
ole Sinä kirkas liekki edelläni,
ole Sinä ohjaajava tähti ylläni,
ole Sinä sileä polku allani,
ole Sinä hellä paimen takanani
tänään ja aina.

(Pyhä Columba)

Onnea ja siunausta kummipojalle!

Kevätpäivä rannalla

Helmiliinan ja Luminukan kevätkilpailu "Oi ihana toukokuu" on ratkennut. Onnea voittajalle :) Palkinto oli ihana, joten päätin osallistua ko. kilpailuun korulla Kevätpäivä rannalla. Voittajaksi se ei selvinnyt, joten voinen tyytyä kolmanteen sijaan :)

Kevätpäivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia. Niinpä voi pakata eväät mukaan ja lähteä rannalle ystävän kanssa. Ranta on yleensä sellainen paikka, josta voi löytää aarteita, kun pitää silmänsä auki. Vesi on voinut tuoda mukanaan kivoja tulijaisia.

Kevätpäivä rannalla kertoo toisilleen tärkeiden ihmisten retkipäivästä. Nautitaan keväästä, maisemista, eväistä ja kevään tuomasta vapaudesta. Ei ole lunta eikä kylmää. Aurinko lämmittää ja kasvit kasvavat.

Tässä korussa on amatsoniitteja, sedimenttikiviä, meren ja tuulen hiomia luonnonkiviä ja simpukan kuori sekä hopeaa.

PikkuSiskon kello

Kelttien korutaide on peräisin tuhansien vuosien takaa. Korujen kuvioissa on ripaus vanhojen tarujen kertomuksia ja muinaisia uskomuksia. Kelttien koruilla on oma tarinansa ja oma voimansa.

Rakas pikkusiskoni Satu pitää kelttiläisyydestä ja hän kysyikin, että voinko tehdä hänelle kelttimäisen rannekellon. Tällainen siitä tuli. En oikein osaa sanoa, mitä helmien solmut kuvaavat oikeasti, mutta minusta ne näyttävät ikuinen rakkaus -solmuilta. Kuviot muistuttavat neljää sydäntä, jotka tarkoittavat ihmisen jokaista elämän vaihetta. Jos olen väärässä, niin korjatkaa :) Kellotaulun kuvio puolestaan tuokoon kantajalleen terveyttä, rikkautta ja onnea :)

***

Helmiliinan ja Luminukan Helmikauppa -blogissa on nähtävillä korukilpailukuvia, aiheena "Oi ihana toukokuu". Sieltä löytyy 31 "korutaiteilijan" luomusta. Käyhän kurkkaamassa :)

Aurinkoinen ja sydämen ilo

Hip hei onnistuin! Kerrankin onnistuin kunnolla solmimaan helminauhoja. Solmut osuivat oikeaan kohtaan, ja eikä liioin tarvinnut yrittää availla niitä, tai paremmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Näin nimittäin kävi Enkelin kasvot -korussa. Nyt onnistuin kerrasta.

Mihinkäs muuhunkaan sitä käyttäisi lauantaiaamua, kun helminauhojen tekemiseen? Imuri odottaa, että tarttuisin siihen kiinni, tiski huutaa tiskaajaansa, mutta ei, minä vain istun sohvan nurkassa yöpaita päällä ja solmin mv-helmiä toisensa perään.





Kaunis lauantaiaamu viesti minulle keväästä. Kevät minulla on ollut jo helmikuusta asti, joten koru kertoo keväästä ja aurinkoisista päivistä. Koru saa siis nimekseen Aurinkoinen.

Aurinkoinen päivä saa ihmeitä aikaan, se saa tuntemaan itsensä eloisaksi, ja voimaantuneeksi, kuin heräisi pitkästä talvilevosta eloon. Myös ilo kumpuaa sisimmästä, josta kertookin seuraava rannekoru.

Tämän rannekorun nimi on Sydämen ilo. Tunnen iloa monestakin asiasta, joita ovat perhe, ystävät, koti, työ, harrastukset, usko, onnistumisen ilo, vuodenajat. Näiden lisäksi iloa tuottavia asioita on enemmänkin. Voin siis sanoa tuntevani sisäistä iloa, joka on sydämen iloa.

Aurinkoisessa on mv-helmiä, pikkuisia valkoisia ja sivusta porattuja keishihelmiä.

Sydämen ilossa on puna-oranssisävyisiä mv-helmiä ja Satuhelmestä tilattu ihana pikkuinen harjattu hopeasydän riipus.

Molempien rannekorujen pituus on 18 cm.

Ja jotain pientä vielä:

Aurinkoinen hyytelökakku

Sydämen ilo

Teini meininkiä - Pääkalloja korvakoruihin

Kutistemuovi, tuo sukkela muovi on jännä materiaali. Se kutistuu 130 asteisessa uunissa noin 45 %. Ennen kuumentamista se on kuin piirtoheitinkalvo, mutta kutistuessaan kovettuu uunissa noin 1,5 milliseksi.

Nämä pääkallokorvakkeet tein mattapintaisesta valkoisesta muovista. Helmet ovat fasettihiottija lasihelmiä ja metalliosat hopeaa. Kutistamisen jälkeen sivelin pääkallojen pintaan lasitelakkaa. Se teki pinnasta elävämmän näköisen.

Nämä pinkit väritin tussilla ennen paistamista.

Näihin kahteen tulostin Tilda purkin kannen kuviot,
jotka kyllä levisi lasitelakkaa laittaessa.
Ei siis muistuta alkuperäistä kuviota.

Tässä vielä lähikuvat:

Pinkit pääkallokorvakkeet

Levinnyttä Tildakuviointia, kuin myös alimmaisessakin kuvassa.

Kahta viimeistä kuvaa klikkaamalla, saat selville,
millaista Tildakuviointia niissä piti olla.

Enkelin kasvot

Enkeleitä, onko heitä? Niin laulussa lauletaan.
Moni runoilee enkelin kauniista kasvoista,
keveistä siivistä ja hohtavista silmistä.
Moni myös ajattelee, että enkelit ovat viestintuojia
Jumalan valtakunnasta.

Hyvä ystävä voi olla myös kuin enkeli.
Sellainen kirkas auringon säde keväthangella,
joka lämmittää ja valaisee päivääni.
Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka kulkee rinnallani käsi minun kädessäni.

Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka lohduttaa ja
antaa uutta voimaa päivääni,
kun kulkuni näyttää hitaalta ja raskaalta.
Vaikeana hetkenä hän jakaa taakkani
ja tekee päivästäni aurinkoisen.

Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka iloitsee onnistumisesta ja
nauraa kanssani hassuille asioille.

Ystävä on kuin Jumalan lähettämä enkeli,
lahja Jumalan valtakunnasta.
Kiitos ystävistä.


Korussa: Makeanveden helmiä helmisilkissä ja hopeaa.
Hopealaatassa kiiltokuvaenkelin kasvot, jossa lasitelakkaa.

Metsäkeijun kevättyöt

Ajatukseni harhailevat useasti kevääseen, vaikka talvea on vielä jäljellä.
Erään vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauspäivänä, joka on 20. tai 21. maaliskuuta.

Kevään saapuminen tietää sitä, että koivut alkavat tulla lehteen ja maa viheriöidä. Siellä täällä saattaa olla vielä pieni laikku lunta, jonka pinnalla auringon säteet kilpailevat sulattavalla voimallaan.

Keväällä myös kärpäset heräilevät lämmittelemään talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa.

Keväällä myös suloisen kauniskasvoinen ja upean värihehkuinen metsäkeiju saa puuhaa. Täytyy taikoa maan kukat esiin, ja herätellä perhoset sekä ampiaiset talvilevostaan.

"Kevätpuuhat ovat vain aika uuvuttavia" tuumailee metsäkeiju. Hän istuu pienelle ruohomättäälle kuuntelemaan metsän keväisiä tuulia ja puron iloista lorinaa. Yhtäkkiä hän havahtuu ajatuksistaan ja on varma siitä, että jokin oli liikkunut hänen lähellään. Pieni metsäkeiju luikahti nopasti lähimmän männyn taakse. Hän painoi kämmenensä puuhun. Puun kaarna tuntui karhealta ja tuoksui pihkalta. Metsäkeiju kurkisti puun takaa ja näki talven haltijan kimaltavan viitan liepeen. Talven haltia, kuuraparta pakkanenhan se siinä valmistautui viettämään kesälomaa. "Hyvää lomaa", toivotti metsäkeiju. "Nähdään taas syystalvella" Kuuraparta katsoo äänen suuntaan ja sanoo hymyillen: "Kiitos metsäkeiju. Aurinkoista kevättä sinulle. Nähdään syystalvella".

Rannekoru on tehty Novitan hahtuvaisesta neula- ja saippuahuovutuksella. Koruun ompelin mv-helmiä, lasi- ja ruusukvartsihelmiä sekä Baliperhosen. Lukon tein 1 mm hopealangasta, joka on myös ommeltu koruun kiinni.