keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kaulakoruja



Nämä kaksi perus-vaijeri-korua tein itse asiassa jo viimevuoden syksyllä . Esittelen ne nyt vasta, kun laiskottelin monta kuukautta blogin päivityksen kanssa. Ensimmäisessä korussa on makeanvedenhelmiä (tietysti) ja sileitä pyöreitä kuin myös verkkohopeahelmiä sekä fasettihiottuja suorakaiteen muotoisia botswanan akaatteja. Mielestäni ne ovat ihania helmiä.




*****
Photobucket

Tässä toisessa vaijerikorussa on kristallien säihkettä - totta kai Swarovskeja - ja jälleen hohtavia valkoisia makeanvedenhelmiä. Riipuksena on iso kristalliriipus. Taitaa tämä koru olla aika bling-bling. Iso riipus on aika korea, kun siitä heijastuu valo. Ehkä tällainen riipus sopisi paremmin koristeeksi kristallikattolamppuun :)



*****
Photobucket

Tässä korussa olikin sitten enemmän työtä. Ensiksi lintataan hopealanka, sitten kierretään ja sitten kierteisiä linkkejä. Helminä on fluoriittihelmiä ja riipuksessa komeilee myös fluoriitteja ja hentosen värinen ruusukvartsi pisara. Itse asiassa kaikki helmet ovat aika hentosen värisiä. Lukkona ja samalla riipuksen tehtävää suorittaa hopeinen salpalukko.




*****
Photobucket

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kullansävypunaista ruskean kanssa

Tälle kaulakorulle en ole keksinyt nimeä. Aloin vain tekemään tätä maanantai-iltana, ja se oli pakko saada myös valmiiksi, joten nukkumaan ei menty ajoissa. Minkäs teet, kun luovuusvimma iskee :)



Muotoilin 1 mm hopealangasta pisaran muotoisen kuvion, jonka taoin tutuksi tulleen kiven päällä. (Tällä kertaa en lyönyt vasaralla sormeeni).



Pehmeällä 0,6 mm hopealangalla, joka ei oikeastaan ole mistään kotoisin, tein makeanveden helmien ympärille tuommoiset kieputukset. Myös kierteiset linkit on tehty samasta hopealangasta, muuta kun tuohon hätään ei ollut yöllä saatavilla. Toivottavasti kestää. Riipuksessa roikkuu kullansävypunaisten makeanvedenhelmien kanssa pyöreitä savukvartsihelmiä. Riipuksen ripustin samettinauhaan. Mitään nauhanpäitä ei ollut jemmassa, jotenka liimasin päihin silmukat, joihin kiinnitin itse tehdyt lukot välirenkaalla.



Silmukkalukko näytti niskassa jotenkin yksinäiseltä, joten tein sille kaveriksi samanlaisen härpäkkeen, mitä riipuksessa roikkuu kolme kappaletta.




Seuraavana päivänä ajattelin, että patinoin sen kananmunalla. Patinoinnin suhteen jälleen meni joku pieleen. Ehkä olin liian malttamaton ja otin liian aikaisin korun pois tai jos kylvetin sitä liian kauan alumiinikipossa, jossa oli kuumaa vettä ja ruokasoodaa. Olisi sittenkin pitänyt vain hieoa kevyesti patinaa pois. Täytyy patinoida joku päivä uudelleen. Eikä se epäonni tähänkään loppunut. Aloin etsimään lukkoa. En löytänyt, joten tulin siihen tulokseen, että se meni kompostiin kananmunan mukana.





Sitten muistinkin, että mulla on tallessa joku salpalukon tapainen väkerrykseni ja kiinnitin sitten sen. Eipähän se tuossa ole valittanut, jotenka taitaa olla tyytyväinen osaansa :)





Tästä kuvata näkee paremmin, millaisesta korusta on kyse.



*****

maanantai 17. toukokuuta 2010

Onnettoman lusikan kohtalo

Viimeinen päivitys on viimevuoden elokuulta. Taitaa siis olla korkea aika laittaa jotain uutta pitkästä aikaa.

Tässä on kirpputorilta ostetun hopealusikan uusi elämä rannekoruna. Mieheni porasi osien reijät, koska ei malttanut antaa upeaa pylväsporakonettansa lainalle. Se kun on niin iso ja voimakas, joten voin sillä loukata itseni (minä, kun olen aika onnettomuusaltis) ja tärvellä tekeleeni. Hän siis porasi reijät ja aloitusreijän siihen osaan lusikkaan, joka laitetaan suuhun. Sahasin palan pois, että saan reijän isommaksi, joka ei tietenkään mennyt keskelle. Tietysti lopuksi katkesi sahanterä. Reijän viilasin tasaiseksi, josta ei tullut täysin pyöreää, saatika lusikan muotoista. Ainakin näkyy tekijänsä kädenjälki :)

Olen kuitenkin tästä korutekeleestäni aika ylpeä, vaikka ajattelin sitä tehdessäni, että tämä saa olla samalla kertaa kaksikertaa; ensimmäinen ja viimeinen. Kuvat kertokoon loput.


Varsi oli tämän näköinen ennen kuin sahasin sen irti lusikasta.
Varren sahasin myös osiksi.
*****

Suuhun laitettavasta osasta hioin kultauksen pois. Halusin, että koruni on kokonaan hopeinen. Sitten vain sahaamaan reikää keskelle. Tästä osasta tuli salpalukko.
*****


Rannekoru valmiina. Pikku jälkiä näkyy, mutta ei se tahtia haittaa.
Tyytyväinen olen jokatapauksessa.
*****
Punaisia Swarovskeja rannekkeeseen ja lukko-osaan
swarovski ja vuorikristalli roikkumaan koristeeksi.
*****

Varresta sahasin kukan ja lehdet erikseen.
*****

Varren taoin pihalla kiveä vasten, että saan epäsäännölliset reunat ja röpöliäisen pinnan. Löin tietysti sormeeni ja siinä on nyt kunnon "mustamarja" eli sellainen verenpurkauma. Voin siis lainata erään päiväkerholaisen sanoja: "Vertakin tulisi, mutta nahka on edessä."
*****

Taotun varren viilasin kirkkaaksi ja syvennykset jäi
silloin tummemiksi. Sitten sahasin varren keskeltä poikki.
Rannekoru ei olisi aivan mennyt ranteeni ympäri,
joten muutama oili sopii joukkoon.
*****


Tällaiselta se näyttää kädessä.

*****