Essi

Mietin pitkään minkä nimen antaisin tälle korusetille ja päädyin lopulta tilaajan nimeen. Korusetin tilasi Essi niminen - mukava nuori nainen, joten korusetin nimi olkoon Essi. Korusettiin kuulu kaulakoru ja orjankoru. Niissä on helmet, siis swarovskin kristallit päin vastaisissa väreissä ja kaulakorussa on hopeaspiraali. Myös muut metalliosat ovat hopeaa.











Essi on kaunis, suomalainen naisen etunimi. Essi on lyhentymä nimestä Ester, joka tarkoittaa persiaksi 'tähteä'. Ja tähtihän tämä tuntemani Essi voisikin olla. Loistaa iloista, pirteää valoaan. Mahdollista voi olla myös se, että Ester oli vastine heprealaiselle nimelle Hadassah, jolloin merkitys olisi 'myrtti'. (Vilkuna, Kustaa (toim. Mikkonen, Pirjo): Etunimet. Otava, 2005.)




Myrtti (Myrtus communis) on ikivihreä pensas tai pieni puu, joka kasvaa noin viiden metrin pituiseksi. Myrtin lehdet ovat 3–5 senttimetrin pituisia ja tuoksuvat hyvänhajuiselle öljylle.

No jopas!

Korun nimi ei suinkaan ole no jopas. Se on vain sellaisen yllättyneen ihmisen kommentti. Mistäs moinen ihmettelyn purkaus sitten juontui? Siitähän se, kun kattelin vanhoja kuvia tietokoneelta ja sen uumenista löytyi tällaisen ristin kuva. Risti on edelleen omistuksessani ja ollut monta kertaa kaulassani.

Tämä on taas sellanen rautalangasta väännetty juttu, jota vähän piristin hopealla ja swarolla. On se varmaan aika mieletöntä yhdistää niinkin arvokasta kuin hopeaa rautalangan kanssa, mutta eipä tuo tunnu tuossa korussa valittavankaan.

Oi että, tuossa seuraavassa kuvassa näkyy mun hiukset, silloin kun ne oli vielä pitkät. Semmonen ikävän terävä riipaisu vihlaisi nopeasti sydänalaa, kun tuon kuvan näin, mutta eipä sille nyt tässä hädässä mitään voi. Eikä oikeestikaan nämä lyhyetkään mitkään kamalat ole. Eiköhän se ole silloin korkea aika leikata lyhyeksi, kun pitkää tukkaa alkaa pitää jatkuvasti ponnarilla. Mutta eihän mun pitänyt mun hiuksista jutella, vaan kertoa rautalanka korusta. Tämän korun olen tehnyt aikaa sitten, varmaan joku vuosi sitten. Kuvattu on, mutta jäänyt vain julkaisematta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Alimmainen kuva on parempi kuvatus kuvatuksesta :)

Täältä mun toisesta blogista voit käydä kurkkaamassa pari muuta rautalangasta väännettyä rannekorua. Multa voiskin kysyä, että pitääkö ihan rautalangasta vääntää :D

Tilauskoru pikkusiskoni työkaverille

Siskoni tilasi työkaverilleen lahjaksi korun. Ohjeena oli, että tumma, violettia tai tummansinistä, mustaa ja jotain kirkasta, joka hohtaa tumman keskeltä ja lasihelmet olisi kivoja niin ja riipuskin voisi olla.
Jeps, tällaiset ohjeet ja ei muuta kun suunnittelemaan. Helmiä aseteltiin vieri viereen ja tuumailtiin, mikä olisi kiva järjestys, kunnes se lopulta löytyi ja riipukseksi simpukankuoririipus. Tällainen siitä sitten tuli. Siskoni antoi lahjan työkaverilleen ja hän oli todella otettu ja kiitollinen lahjasta. Olen itsekin tähän tyytyväinen. Tsekkiläisistä lasihelmistä saa kivoja ja näyttäviä koruja. Niitä ei saa unohtaa :)

Verta ja kyyneliä

Heinäkuun 20. päivä toi vuoden lisää taas ikääni. Tein itselleni synttärilahjaksi rannekorun, jonka annoin itselleni kahta päivää ennemmin. Korun nimesin Kesän onni.
Kuitenkaan tästä korusta en päässyt montaa päivää nauttimaan, kun onni muuttui onnettomuudeksi. Sattui nimittäin pieni tapaturma samana päivänä kun täytin 35 vuotta. Korun nimi tuntui tässä vaiheessa aika sarkastiselta - Kesän onni.


Töistä lähtiessäni kaaduin ulko-oven portaissa, toisesta askelmasta alas asti pää edellä. Päätäni en onneksi lyönyt, kun vaistomaisesti laitoin kädet eteen. Vammoitta en kuitenkaan selvinnyt, vasemman käden kyynärpää auki, oikean käden ranne mustelmilla. En tiedä olisiko siihen tullut haava rappurallista, mikäli rannekorua ei olisi ollut kädessäni. Rannekoru meni poikki ja isot helmet todennäköisesti aiheutti mustelman. Pahin haava oli sääressä, 6 cm pitkä ja aika syvä, yhdestä kohta näkyi luu.

Työkaverini puhdisti haavan ja laittoi siihen siteen. Sitten hän vei minut terveyskeskukseen paikattavaksi. Tk:ssa haava putsattiin ja sidottiin, hauskinta oli kuitenkin se, että siihen ei laitettu tikin tikkiä, eikä mitään muutakaan millä olisi haavan reunat laitettu kiinni, vaikka sitä pyysin. Haavan paraneminen on kestänyt todella kauan. Nyt siinä on paksu rupi. Iho kiristää ja hilseilee haavan reunoilla.

Kyllä se siitä paranee, ja muistoksi jää arpi.

Kesän onni -koru ehjänä.
Lamppuhelmiä, swarovskin helmiäiskristalleja, makeanvedenhelmiä,
ruusukvartsia ja muutama lasihelmi.

Kaatumisen jälkeen kaikki se mitä korusta on jäljellä.

Työkavereille

Katri tuossa edellisessä postauksessa kaipasi lisää kuvia, joten saamasi pitää :)

Tässä on nyt sellaisia koruja, jotka ovat olleet kauan kuvattuina, mutta eivät ole vain löytäneet tietänsä blogiini. Nämä kaulakorut ovat kaikki tehty lahjoiksi työkavereille, jotka olemme sitten työkavereiden kanssa yhdessä antaneet lahjaksi niille, jotka ovat jättäneet paikkansa tässä työpaikassa ja hakeutuneet muualle. Lämmin kiitos Marjolle (päiväkerhon täti) iloiselle piristysruiskeelle, Merjalle (talouspäällikkö) tyylikkäälle maailman parantajalle sekä Arjalle (talouspäällikön sijainen) kovalle kahvitratille ;) Yksi tästä porukasta on poikkeus, nimittäin Hanna-Mari (uusi talouspäällikkö). Hän ei lähtenyt pois vaan tuli meille töihin. Keväällä oli hänen virkaan siunaaminen, ja luonnollisesti sai korun lahjaksi :)

"Marjo"

Kuka muistaa RuMatin? Purkasin RuMatin ja tein sen uudelleen. Vaihdoin ruskeat mv-helmet uusiin punertavan ruskeisiin ja jätin pois ne isot hopeasisus siemenhelmet. Kermanvaaleat delica-helmet erottavat mv-helmet toisistaan. Korusta tuli mielestäni kiva, ja se sai uuden nimen ”Marjo”. Tämä nimi siksi, että tämä korusta tuli lahja rakkaalle työkaverilleni, joka vaihtoi työpaikkaa. Meillä on ollut lukuisia hauskoja hetkiä ja kommelluksia, joita on kiva muistella. Marjo on eloisa ja positiivinen ihminen, jonka kanssa oli kiva tehdä töitä. Onneksi me kuitenkin tapaamme jatkossakin. Kiitos Marjo ihanista hetkistä :)

*****

"Merja"

Merja on myös entinen työkaverini. Hän sai noin vuosi sitten uuden työpaikan eri paikkakunnalta ja päätti kokeilla jotain muuta tämän uuden työtarjouksen tiimoilta. Merja on tyylikäs nainen, ja siksi hänelle sopii mustavalkoinen koru. Tässä korussa on lasisia hematiitin värisiä papillon helmiä, opaliittia ja viistehiottuja mustia lasihelmiä. Riipuksena on kauan sitten ostettu labradoriitti riipus. Merjan kanssa oli hauska parantaa maailmaa kahvikupin ääressä ja käydä myös joskus lenkilläkin. Hän oli reilu ja hyvä työkaveri.

*****

”Pioni”

Mahtaakohan ”Pionia” muistaa kukaan? Tämä koru päätyi Merjan sijaiselle Arjalle kiitoslahjaksi työrupeamastaan. Hän pitää kovasti vaaleanpunaisesta, ja hän oli ihastunut myös tähän koruun. Vein työpaikalle koruja, ja hän varasi tämä itselleen, että ostaa sen myöhemmin. Mutta eipä tarvinnutkaan, sillä hän sai sen lahjaksi. Hän tuli siitä kovin iloiseksi.

*****

”Hanna-Marin kevät”



Tämä koru on pitkä kaulakoru, lähemmäs metrin. Siinä on riipuksena huopakukka, jonka keskelle liimasin pienen kristallin. Riipuksessa roikkuu hopealangasta väännetyssä varressa lasisia kukkia, lehtiä ja sydän. Itse ketjussa on tiikerinsilmiä, kirsikkakvartsia ja fasettihiottuja Satuhelmen tsekkiläisiä lasihelmiä. Hanna-Mari on symppis ja auttavainen ihminen. Kiva, kun hän tuli meille töihin :)

Korvakoruja

Esittelen tässä kolmet korvakorut. Ensimmäiset vihreät on rippilahja mun työkaverin tyttärelle. Sitten varoituksen sana, näissä seuraavissa kuvissa on lunta :) Nämä on siis tehty kevättalvella. Huu, tulee kylmä, kun katsoo kuvaa :)

"Tulevaisuuteen"

Nämä korvakorut on tosiaan rippilahja. Korvakoruille annoin nimen "Tulevaisuuteen", koska rippikoulu on evankelis-luterilaisen kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta, sekä tavallaan portti kohti aikuistumista, jolloin asioiden näkeminen ja ajatteleminen muuttuu. Onhan kyaniitista sanottu, että se auttaa näkemään ja ajattelemaan uusilla tavoilla :) Korvakoruissa on hopeaa ja kyaniittia.

Sitten viileämpiin tunnelmiin :)

"Sininen jää"

Hopeaa ja Satuhelmen ihania tsekkiläisiä viistehiottuja lasidonitsi -helmiä 1mm hopealangassa.

Myös näissä on hopeaa ja viistehiottuja lasihelmiä samasta paikasta :) Korvakorujen kirkkaat lasihelmet ei vain oikein erotu kunnolla lumesta. Näihin korvakoruihin tein hopeasta vähän pidemmät korvakorunkoukut. Nämä on siis aika pitkät. Mulla ulettuu leukaluun kohdalle.

"Jääpisarat"

Kylmistä kuvista huolimatta, kaunista ja lämmintä kesää kaikille :)

Rippiristi

Meillä on kaksi kummipoikaa, joista toinen pääsi ripille 7.6.09. Hänelle tein rippilahjaksi hopeasavesta ristin, jonka keskellä on kristalli. Tarkoitus oli ensin tehdä rististä sileä, mutta kiillottamisen yhteydessä ristiin oli tullut pieniä osumia kuulista. Mielestäni tämä on kiva näinkin, joten en sitten yrittänytkään saada rististä sileää.

Kaivertaa kun en osaa, joten vein ristin kaiverrettavaksi Kello ja Kulta Kangasniemeen Kankaanpäähän. Ostin myös samalla kertaa ristiin sopivan hopeaketjun. Olisin tietysti voinut tehdä ketjun itse, mutta ei ollut aikaa koska olin samalla rippileirillä ohjaajana ja konfirmaatio oli saman viikon sunnuntaina.

Kummipojan korttiin kirjoitin:

Rakas Herrani,
ole Sinä kirkas liekki edelläni,
ole Sinä ohjaajava tähti ylläni,
ole Sinä sileä polku allani,
ole Sinä hellä paimen takanani
tänään ja aina.

(Pyhä Columba)

Onnea ja siunausta kummipojalle!