perjantai 28. elokuuta 2009

Essi

Mietin pitkään minkä nimen antaisin tälle korusetille ja päädyin lopulta tilaajan nimeen. Korusetin tilasi Essi niminen - mukava nuori nainen, joten korusetin nimi olkoon Essi. Korusettiin kuulu kaulakoru ja orjankoru. Niissä on helmet, siis swarovskin kristallit päin vastaisissa väreissä ja kaulakorussa on hopeaspiraali. Myös muut metalliosat ovat hopeaa.











Essi on kaunis, suomalainen naisen etunimi. Essi on lyhentymä nimestä Ester, joka tarkoittaa persiaksi 'tähteä'. Ja tähtihän tämä tuntemani Essi voisikin olla. Loistaa iloista, pirteää valoaan. Mahdollista voi olla myös se, että Ester oli vastine heprealaiselle nimelle Hadassah, jolloin merkitys olisi 'myrtti'. (Vilkuna, Kustaa (toim. Mikkonen, Pirjo): Etunimet. Otava, 2005.)




Myrtti (Myrtus communis) on ikivihreä pensas tai pieni puu, joka kasvaa noin viiden metrin pituiseksi. Myrtin lehdet ovat 3–5 senttimetrin pituisia ja tuoksuvat hyvänhajuiselle öljylle.


torstai 27. elokuuta 2009

No jopas!

Korun nimi ei suinkaan ole no jopas. Se on vain sellaisen yllättyneen ihmisen kommentti. Mistäs moinen ihmettelyn purkaus sitten juontui? Siitähän se, kun kattelin vanhoja kuvia tietokoneelta ja sen uumenista löytyi tällaisen ristin kuva. Risti on edelleen omistuksessani ja ollut monta kertaa kaulassani.

Tämä on taas sellanen rautalangasta väännetty juttu, jota vähän piristin hopealla ja swarolla. On se varmaan aika mieletöntä yhdistää niinkin arvokasta kuin hopeaa rautalangan kanssa, mutta eipä tuo tunnu tuossa korussa valittavankaan.





Oi että, tuossa seuraavassa kuvassa näkyy mun hiukset, silloin kun ne oli vielä pitkät. Semmonen ikävän terävä riipaisu vihlaisi nopeasti sydänalaa, kun tuon kuvan näin, mutta eipä sille nyt tässä hädässä mitään voi. Eikä oikeestikaan nämä lyhyetkään mitkään kamalat ole. Eiköhän se ole silloin korkea aika leikata lyhyeksi, kun pitkää tukkaa alkaa pitää jatkuvasti ponnarilla. Mutta eihän mun pitänyt mun hiuksista jutella, vaan kertoa rautalanka korusta. Tämän korun olen tehnyt aikaa sitten, varmaan joku vuosi sitten. Kuvattu on, mutta jäänyt vain julkaisematta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan :)


Alimmainen kuva on parempi kuvatus kuvatuksesta :)


Täältä mun toisesta blogista voit käydä kurkkaamassa pari muuta rautalangasta väännettyä rannekorua. Multa voiskin kysyä, että pitääkö ihan rautalangasta vääntää :D


keskiviikko 26. elokuuta 2009

Tilauskoru pikkusiskoni työkaverille


Siskoni tilasi työkaverilleen lahjaksi korun. Ohjeena oli, että tumma, violettia tai tummansinistä, mustaa ja jotain kirkasta, joka hohtaa tumman keskeltä ja lasihelmet olisi kivoja niin ja riipuskin voisi olla.
Jeps, tällaiset ohjeet ja ei muuta kun suunnittelemaan. Helmiä aseteltiin vieri viereen ja tuumailtiin, mikä olisi kiva järjestys, kunnes se lopulta löytyi ja riipukseksi simpukankuoririipus. Tällainen siitä sitten tuli. Siskoni antoi lahjan työkaverilleen ja hän oli todella otettu ja kiitollinen lahjasta. Olen itsekin tähän tyytyväinen. Tsekkiläisistä lasihelmistä saa kivoja ja näyttäviä koruja. Niitä ei saa unohtaa :)




tiistai 25. elokuuta 2009

Verta ja kyyneliä

Heinäkuun 20. päivä toi vuoden lisää taas ikääni. Tein itselleni synttärilahjaksi rannekorun, jonka annoin itselleni kahta päivää ennemmin. Korun nimesin Kesän onni.
Kuitenkaan tästä korusta en päässyt montaa päivää nauttimaan, kun onni muuttui onnettomuudeksi. Sattui nimittäin pieni tapaturma samana päivänä kun täytin 35 vuotta. Korun nimi tuntui tässä vaiheessa aika sarkastiselta - Kesän onni.


Töistä lähtiessäni kaaduin ulko-oven portaissa, toisesta askelmasta alas asti pää edellä. Päätäni en onneksi lyönyt, kun vaistomaisesti laitoin kädet eteen. Vammoitta en kuitenkaan selvinnyt, vasemman käden kyynärpää auki, oikean käden ranne mustelmilla. En tiedä olisiko siihen tullut haava rappurallista, mikäli rannekorua ei olisi ollut kädessäni. Rannekoru meni poikki ja isot helmet todennäköisesti aiheutti mustelman. Pahin haava oli sääressä, 6 cm pitkä ja aika syvä, yhdestä kohta näkyi luu.

Työkaverini puhdisti haavan ja laittoi siihen siteen. Sitten hän vei minut terveyskeskukseen paikattavaksi. Tk:ssa haava putsattiin ja sidottiin, hauskinta oli kuitenkin se, että siihen ei laitettu tikin tikkiä, eikä mitään muutakaan millä olisi haavan reunat laitettu kiinni, vaikka sitä pyysin. Haavan paraneminen on kestänyt todella kauan. Nyt siinä on paksu rupi. Iho kiristää ja hilseilee haavan reunoilla.



Kyllä se siitä paranee, ja muistoksi jää arpi.


Kesän onni -koru ehjänä.
Lamppuhelmiä, swarovskin helmiäiskristalleja, makeanvedenhelmiä,
ruusukvartsia ja muutama lasihelmi.



Kaatumisen jälkeen kaikki se mitä korusta on jäljellä.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Työkavereille

Katri tuossa edellisessä postauksessa kaipasi lisää kuvia, joten saamasi pitää :)

Tässä on nyt sellaisia koruja, jotka ovat olleet kauan kuvattuina, mutta eivät ole vain löytäneet tietänsä blogiini. Nämä kaulakorut ovat kaikki tehty lahjoiksi työkavereille, jotka olemme sitten työkavereiden kanssa yhdessä antaneet lahjaksi niille, jotka ovat jättäneet paikkansa tässä työpaikassa ja hakeutuneet muualle. Lämmin kiitos Marjolle (päiväkerhon täti) iloiselle piristysruiskeelle, Merjalle (talouspäällikkö) tyylikkäälle maailman parantajalle sekä Arjalle (talouspäällikön sijainen) kovalle kahvitratille ;) Yksi tästä porukasta on poikkeus, nimittäin Hanna-Mari (uusi talouspäällikkö). Hän ei lähtenyt pois vaan tuli meille töihin. Keväällä oli hänen virkaan siunaaminen, ja luonnollisesti sai korun lahjaksi :)



"Marjo"

Kuka muistaa RuMatin? Purkasin RuMatin ja tein sen uudelleen. Vaihdoin ruskeat mv-helmet uusiin punertavan ruskeisiin ja jätin pois ne isot hopeasisus siemenhelmet. Kermanvaaleat delica-helmet erottavat mv-helmet toisistaan. Korusta tuli mielestäni kiva, ja se sai uuden nimen ”Marjo”. Tämä nimi siksi, että tämä korusta tuli lahja rakkaalle työkaverilleni, joka vaihtoi työpaikkaa. Meillä on ollut lukuisia hauskoja hetkiä ja kommelluksia, joita on kiva muistella. Marjo on eloisa ja positiivinen ihminen, jonka kanssa oli kiva tehdä töitä. Onneksi me kuitenkin tapaamme jatkossakin. Kiitos Marjo ihanista hetkistä :)

*****

"Merja"


Merja on myös entinen työkaverini. Hän sai noin vuosi sitten uuden työpaikan eri paikkakunnalta ja päätti kokeilla jotain muuta tämän uuden työtarjouksen tiimoilta. Merja on tyylikäs nainen, ja siksi hänelle sopii mustavalkoinen koru. Tässä korussa on lasisia hematiitin värisiä papillon helmiä, opaliittia ja viistehiottuja mustia lasihelmiä. Riipuksena on kauan sitten ostettu labradoriitti riipus. Merjan kanssa oli hauska parantaa maailmaa kahvikupin ääressä ja käydä myös joskus lenkilläkin. Hän oli reilu ja hyvä työkaveri.

*****


”Pioni”

Mahtaakohan ”Pionia” muistaa kukaan? Tämä koru päätyi Merjan sijaiselle Arjalle kiitoslahjaksi työrupeamastaan. Hän pitää kovasti vaaleanpunaisesta, ja hän oli ihastunut myös tähän koruun. Vein työpaikalle koruja, ja hän varasi tämä itselleen, että ostaa sen myöhemmin. Mutta eipä tarvinnutkaan, sillä hän sai sen lahjaksi. Hän tuli siitä kovin iloiseksi.

*****


”Hanna-Marin kevät”



Tämä koru on pitkä kaulakoru, lähemmäs metrin. Siinä on riipuksena huopakukka, jonka keskelle liimasin pienen kristallin. Riipuksessa roikkuu hopealangasta väännetyssä varressa lasisia kukkia, lehtiä ja sydän. Itse ketjussa on tiikerinsilmiä, kirsikkakvartsia ja fasettihiottuja Satuhelmen tsekkiläisiä lasihelmiä. Hanna-Mari on symppis ja auttavainen ihminen. Kiva, kun hän tuli meille töihin :)


Korvakoruja

Esittelen tässä kolmet korvakorut. Ensimmäiset vihreät on rippilahja mun työkaverin tyttärelle. Sitten varoituksen sana, näissä seuraavissa kuvissa on lunta :) Nämä on siis tehty kevättalvella. Huu, tulee kylmä, kun katsoo kuvaa :)

"Tulevaisuuteen"

Nämä korvakorut on tosiaan rippilahja. Korvakoruille annoin nimen "Tulevaisuuteen", koska rippikoulu on evankelis-luterilaisen kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta, sekä tavallaan portti kohti aikuistumista, jolloin asioiden näkeminen ja ajatteleminen muuttuu. Onhan kyaniitista sanottu, että se auttaa näkemään ja ajattelemaan uusilla tavoilla :) Korvakoruissa on hopeaa ja kyaniittia.

Sitten viileämpiin tunnelmiin :)

"Sininen jää"

Hopeaa ja Satuhelmen ihania tsekkiläisiä viistehiottuja lasidonitsi -helmiä 1mm hopealangassa.

Myös näissä on hopeaa ja viistehiottuja lasihelmiä samasta paikasta :) Korvakorujen kirkkaat lasihelmet ei vain oikein erotu kunnolla lumesta. Näihin korvakoruihin tein hopeasta vähän pidemmät korvakorunkoukut. Nämä on siis aika pitkät. Mulla ulettuu leukaluun kohdalle.

"Jääpisarat"
Kylmistä kuvista huolimatta, kaunista ja lämmintä kesää kaikille :)

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Rippiristi

Meillä on kaksi kummipoikaa, joista toinen pääsi ripille 7.6.09. Hänelle tein rippilahjaksi hopeasavesta ristin, jonka keskellä on kristalli. Tarkoitus oli ensin tehdä rististä sileä, mutta kiillottamisen yhteydessä ristiin oli tullut pieniä osumia kuulista. Mielestäni tämä on kiva näinkin, joten en sitten yrittänytkään saada rististä sileää.



Kaivertaa kun en osaa, joten vein ristin kaiverrettavaksi Kello ja Kulta Kangasniemeen Kankaanpäähän. Ostin myös samalla kertaa ristiin sopivan hopeaketjun. Olisin tietysti voinut tehdä ketjun itse, mutta ei ollut aikaa koska olin samalla rippileirillä ohjaajana ja konfirmaatio oli saman viikon sunnuntaina.


Kummipojan korttiin kirjoitin:

Rakas Herrani,
ole Sinä kirkas liekki edelläni,
ole Sinä ohjaajava tähti ylläni,
ole Sinä sileä polku allani,
ole Sinä hellä paimen takanani
tänään ja aina.

(Pyhä Columba)

Onnea ja siunausta kummipojalle!

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kevätpäivä rannalla

Helmiliinan ja Luminukan kevätkilpailu "Oi ihana toukokuu" on ratkennut. Onnea voittajalle :) Palkinto oli ihana, joten päätin osallistua ko. kilpailuun korulla Kevätpäivä rannalla. Voittajaksi se ei selvinnyt, joten voinen tyytyä kolmanteen sijaan :)

Kevätpäivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia. Niinpä voi pakata eväät mukaan ja lähteä rannalle ystävän kanssa. Ranta on yleensä sellainen paikka, josta voi löytää aarteita, kun pitää silmänsä auki. Vesi on voinut tuoda mukanaan kivoja tulijaisia.

Kevätpäivä rannalla kertoo toisilleen tärkeiden ihmisten retkipäivästä. Nautitaan keväästä, maisemista, eväistä ja kevään tuomasta vapaudesta. Ei ole lunta eikä kylmää. Aurinko lämmittää ja kasvit kasvavat.

Tässä korussa on amatsoniitteja, sedimenttikiviä, meren ja tuulen hiomia luonnonkiviä ja simpukan kuori sekä hopeaa.





sunnuntai 10. toukokuuta 2009

PikkuSiskon kello

Kelttien korutaide on peräisin tuhansien vuosien takaa. Korujen kuvioissa on ripaus vanhojen tarujen kertomuksia ja muinaisia uskomuksia. Kelttien koruilla on oma tarinansa ja oma voimansa.

Rakas pikkusiskoni Satu pitää kelttiläisyydestä ja hän kysyikin, että voinko tehdä hänelle kelttimäisen rannekellon. Tällainen siitä tuli. En oikein osaa sanoa, mitä helmien solmut kuvaavat oikeasti, mutta minusta ne näyttävät ikuinen rakkaus -solmuilta. Kuviot muistuttavat neljää sydäntä, jotka tarkoittavat ihmisen jokaista elämän vaihetta. Jos olen väärässä, niin korjatkaa :) Kellotaulun kuvio puolestaan tuokoon kantajalleen terveyttä, rikkautta ja onnea :)


***

Helmiliinan ja Luminukan Helmikauppa -blogissa on nähtävillä korukilpailukuvia, aiheena "Oi ihana toukokuu". Sieltä löytyy 31 "korutaiteilijan" luomusta. Käyhän kurkkaamassa :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Aurinkoinen ja sydämen ilo

Hip hei onnistuin! Kerrankin onnistuin kunnolla solmimaan helminauhoja. Solmut osuivat oikeaan kohtaan, ja eikä liioin tarvinnut yrittää availla niitä, tai paremmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Näin nimittäin kävi Enkelin kasvot -korussa. Nyt onnistuin kerrasta.

Mihinkäs muuhunkaan sitä käyttäisi lauantaiaamua, kun helminauhojen tekemiseen? Imuri odottaa, että tarttuisin siihen kiinni, tiski huutaa tiskaajaansa, mutta ei, minä vain istun sohvan nurkassa yöpaita päällä ja solmin mv-helmiä toisensa perään.





Kaunis lauantaiaamu viesti minulle keväästä. Kevät minulla on ollut jo helmikuusta asti, joten koru kertoo keväästä ja aurinkoisista päivistä. Koru saa siis nimekseen Aurinkoinen.




Aurinkoinen päivä saa ihmeitä aikaan, se saa tuntemaan itsensä eloisaksi, ja voimaantuneeksi, kuin heräisi pitkästä talvilevosta eloon. Myös ilo kumpuaa sisimmästä, josta kertookin seuraava rannekoru.



Tämän rannekorun nimi on Sydämen ilo. Tunnen iloa monestakin asiasta, joita ovat perhe, ystävät, koti, työ, harrastukset, usko, onnistumisen ilo, vuodenajat. Näiden lisäksi iloa tuottavia asioita on enemmänkin. Voin siis sanoa tuntevani sisäistä iloa, joka on sydämen iloa.






Aurinkoisessa on mv-helmiä, pikkuisia valkoisia ja sivusta porattuja keishihelmiä.

Sydämen ilossa on puna-oranssisävyisiä mv-helmiä ja Satuhelmestä tilattu ihana pikkuinen harjattu hopeasydän riipus.

Molempien rannekorujen pituus on 18 cm.


Ja jotain pientä vielä:

Aurinkoinen hyytelökakku

Sydämen ilo

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Teini meininkiä - Pääkalloja korvakoruihin

Kutistemuovi, tuo sukkela muovi on jännä materiaali. Se kutistuu 130 asteisessa uunissa noin 45 %. Ennen kuumentamista se on kuin piirtoheitinkalvo, mutta kutistuessaan kovettuu uunissa noin 1,5 milliseksi.

Nämä pääkallokorvakkeet tein mattapintaisesta valkoisesta muovista. Helmet ovat fasettihiottija lasihelmiä ja metalliosat hopeaa. Kutistamisen jälkeen sivelin pääkallojen pintaan lasitelakkaa. Se teki pinnasta elävämmän näköisen.



Nämä pinkit väritin tussilla ennen paistamista.





Näihin kahteen tulostin Tilda purkin kannen kuviot,
jotka kyllä levisi lasitelakkaa laittaessa.
Ei siis muistuta alkuperäistä kuviota.

Tässä vielä lähikuvat:

Pinkit pääkallokorvakkeet



Levinnyttä Tildakuviointia, kuin myös alimmaisessakin kuvassa.

Kahta viimeistä kuvaa klikkaamalla, saat selville,
millaista Tildakuviointia niissä piti olla.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Enkelin kasvot

Enkeleitä, onko heitä? Niin laulussa lauletaan.
Moni runoilee enkelin kauniista kasvoista,
keveistä siivistä ja hohtavista silmistä.
Moni myös ajattelee, että enkelit ovat viestintuojia
Jumalan valtakunnasta.



Hyvä ystävä voi olla myös kuin enkeli.
Sellainen kirkas auringon säde keväthangella,
joka lämmittää ja valaisee päivääni.
Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka kulkee rinnallani käsi minun kädessäni.



Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka lohduttaa ja
antaa uutta voimaa päivääni,
kun kulkuni näyttää hitaalta ja raskaalta.
Vaikeana hetkenä hän jakaa taakkani
ja tekee päivästäni aurinkoisen.



Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka iloitsee onnistumisesta ja
nauraa kanssani hassuille asioille.

Ystävä on kuin Jumalan lähettämä enkeli,
lahja Jumalan valtakunnasta.
Kiitos ystävistä.


Korussa: Makeanveden helmiä helmisilkissä ja hopeaa.
Hopealaatassa kiiltokuvaenkelin kasvot, jossa lasitelakkaa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Metsäkeijun kevättyöt

Ajatukseni harhailevat useasti kevääseen, vaikka talvea on vielä jäljellä.
Erään vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauspäivänä, joka on 20. tai 21. maaliskuuta.

Kevään saapuminen tietää sitä, että koivut alkavat tulla lehteen ja maa viheriöidä. Siellä täällä saattaa olla vielä pieni laikku lunta, jonka pinnalla auringon säteet kilpailevat sulattavalla voimallaan.

Keväällä myös kärpäset heräilevät lämmittelemään talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa.


Keväällä myös suloisen kauniskasvoinen ja upean värihehkuinen metsäkeiju saa puuhaa. Täytyy taikoa maan kukat esiin, ja herätellä perhoset sekä ampiaiset talvilevostaan.

"Kevätpuuhat ovat vain aika uuvuttavia" tuumailee metsäkeiju. Hän istuu pienelle ruohomättäälle kuuntelemaan metsän keväisiä tuulia ja puron iloista lorinaa. Yhtäkkiä hän havahtuu ajatuksistaan ja on varma siitä, että jokin oli liikkunut hänen lähellään. Pieni metsäkeiju luikahti nopasti lähimmän männyn taakse. Hän painoi kämmenensä puuhun. Puun kaarna tuntui karhealta ja tuoksui pihkalta. Metsäkeiju kurkisti puun takaa ja näki talven haltijan kimaltavan viitan liepeen. Talven haltia, kuuraparta pakkanenhan se siinä valmistautui viettämään kesälomaa. "Hyvää lomaa", toivotti metsäkeiju. "Nähdään taas syystalvella" Kuuraparta katsoo äänen suuntaan ja sanoo hymyillen: "Kiitos metsäkeiju. Aurinkoista kevättä sinulle. Nähdään syystalvella".



Rannekoru on tehty Novitan hahtuvaisesta neula- ja saippuahuovutuksella. Koruun ompelin mv-helmiä, lasi- ja ruusukvartsihelmiä sekä Baliperhosen. Lukon tein 1 mm hopealangasta, joka on myös ommeltu koruun kiinni.




lauantai 24. tammikuuta 2009

Punaista ja makeaa

Ennen joulua innostuin huovuttamaan helmiä. Niitä tuli tehtyä varastoon asti ja osa niistä päätyi tähän rannekoruun.



Huovuttamieni helmien lisäksi korussa on Satuhelmestä ostettuja ihania fasettirondelleja (lasia) ja joskus aikaa NaNasta ostamiani valkoisia foliolasihelmiä, joiden sisällä on 925 hopeafolio. Seurakseen nämä ihanuudet saivat Jovi -massasta tekemiäni helmiä. Massahelmet päällystin servettitekniikalla, joka on decoupage-tekniikan eräs muoto.



Massahelmien pintaan käytin punakuvioista lautasliinaa, josta revin palasia irti. Sen jälkeen irrotin varovasti lautasliinan palasista painetun päällimmäisen kerroksen. Nämä palaset asettelin helmien päälle ja varovasti sivelin lakkaa kuvion keskeltä jatkaen kohti reunoja. Näin jatkoin, että koko helmi oli kokonaan servetin peitossa. Kun helmet olivat kuivuneet, lakkasin ne vielä kerran servettilakalla.


Rannekorun metalliosat ovat hopeaa.





torstai 22. tammikuuta 2009

Toni

Toni, tuo lyhyt ja ytimekäs suomalaisen pojan / miehen nimi, jonka muunnelmia ovat Tony ja Anttoni. Toni on muutakin, kuin pelkkä nimi ja paljon enemmän, hän on myös persoonallinen yksilö, nimittäin 17-vuotias poikani. Rauhallinen ja silti aikaan saava viisastelija.




Hänen silmänsä ovat viehertävät ja hiuksensa vaaleat. Hän tykkää maanläheisistä väreistä ja sinisestä. Hän ajelee Valmetilla ja haaveilee Volvosta. Rassailee autoja ja tietokoneita. Hän on humoristi, ja hänen huumorinsa on sarkastista ja viisastelevaa. Silti hän on kohtelias ja ystävällinen nuorimies.




Eilen, kun juteltiin samalla askartelin hänelle rannekorun akaateista ja hopeasta. Hopealaatta on hopeasavikurssilla tehty ensimmäinen tekeleeni. Kivi on aventuriinia, joka polttamisen yhteydessä vaihtoi väriä.




Korun isot akaatit ovat rouvia tekoa, jotenkin miehekkäitä ja maskuliinisia. Sopii siis hyvin pojan koruun.




Laatan taakse kaiversin tikkukirjaimin poikani nimen Toni. Olin liian ohuelti laittanut hopeapastaa korupiikin päälle, joten se pääsi irti. Korjasin tilanteen liimaamalla. Harmi vain, kun laatta on takaa vähemmän kaunis mutta pääasia, että liima on kunnollista ja laatta pysyy korussa.


Kuvia klikkaamalla saa kuvat suuremmaksi.