tiistai 25. elokuuta 2009

Verta ja kyyneliä

Heinäkuun 20. päivä toi vuoden lisää taas ikääni. Tein itselleni synttärilahjaksi rannekorun, jonka annoin itselleni kahta päivää ennemmin. Korun nimesin Kesän onni.
Kuitenkaan tästä korusta en päässyt montaa päivää nauttimaan, kun onni muuttui onnettomuudeksi. Sattui nimittäin pieni tapaturma samana päivänä kun täytin 35 vuotta. Korun nimi tuntui tässä vaiheessa aika sarkastiselta - Kesän onni.


Töistä lähtiessäni kaaduin ulko-oven portaissa, toisesta askelmasta alas asti pää edellä. Päätäni en onneksi lyönyt, kun vaistomaisesti laitoin kädet eteen. Vammoitta en kuitenkaan selvinnyt, vasemman käden kyynärpää auki, oikean käden ranne mustelmilla. En tiedä olisiko siihen tullut haava rappurallista, mikäli rannekorua ei olisi ollut kädessäni. Rannekoru meni poikki ja isot helmet todennäköisesti aiheutti mustelman. Pahin haava oli sääressä, 6 cm pitkä ja aika syvä, yhdestä kohta näkyi luu.

Työkaverini puhdisti haavan ja laittoi siihen siteen. Sitten hän vei minut terveyskeskukseen paikattavaksi. Tk:ssa haava putsattiin ja sidottiin, hauskinta oli kuitenkin se, että siihen ei laitettu tikin tikkiä, eikä mitään muutakaan millä olisi haavan reunat laitettu kiinni, vaikka sitä pyysin. Haavan paraneminen on kestänyt todella kauan. Nyt siinä on paksu rupi. Iho kiristää ja hilseilee haavan reunoilla.



Kyllä se siitä paranee, ja muistoksi jää arpi.


Kesän onni -koru ehjänä.
Lamppuhelmiä, swarovskin helmiäiskristalleja, makeanvedenhelmiä,
ruusukvartsia ja muutama lasihelmi.



Kaatumisen jälkeen kaikki se mitä korusta on jäljellä.

6 kommenttia:

Pipsa kirjoitti...

Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. Koru oli kyllä kaunis. Mulla on itselläni Ruotsin reissun jäljiltä arpi sääressäni. Mutta arvet kertovat elämästä. :)

Rusina kirjoitti...

IIIIIIK! Hyvä ettei luita mennyt poikki. Ei ne nykyään tikkaa, jos katsovat haavan paranevan ilmankin. Paranemisia. Haavan rasvausta harrastin polven reikien kanssa ja ne parani aika kivasti kiristelemättä.

katri kirjoitti...

Ou nou! Hopsa sattui! Inhottavan näköinen haava, vaikka jo kovasti paranemassa. Entäs jos ostaisi haavansulkuteippiä ja sillä laittaisi reunoja lähemmäs. Ei ainakaan ratkeaisi enää auki niin helposti.

Koru oli kaunis.

Amalian Aarteet kirjoitti...

KääK!! Kauhutarinasta huolimatta kaunis koru. Tosi helmeilijän tunnusmerkit, viis ruhjeista ja haavoista, mutta löytyvät helmet kerätään talteen ;)

Raunin Helmikorut kirjoitti...

Kiitos Pipsa :) Onneksi ei käynyt pahemmin. Niinku Pipsa sanoikin, arvet kertoo elämästä :)

Rusina: rasvausta on täälläkin harrastettu ja varsinkin nyt kiristää, kun on toi paksu rupi. Siihen en ole rasvaa uskaltanut laittaa, vaan ihan haavan ympärille. Sekin auttaa jonkin verran.

Katri: en usko, että se enää ratkeaa, sen verran paksu tuo rupi on. Ja onpahan yhteen kohtaan tullut jo uutta nahkaakin. Kun otin sairaanhoitajan laittaman siteen pois, en saanut haavan reunoja enää yhteen. Aika jännä juttu, ettei enää onnistunut. Eniten pelkäsin haavan tulehtumista ja yritinkin pitää sen puhtaana. Laitoin myös antipiottivoidetta.
Kiitos, ehkä teen korun joskus uudestaan.

Amalia: Öööh, pakko tunnustaa. Ensi töikseni aloin todellakin keräämään helmiä talteen.

Ritva P kirjoitti...

Heipä hei. Ja täällä on ahkeroitu :o). Ihania koruja! Iloista syksyä ja toivottavasti tämä haava on jo parantunut.