tiistai 27. tammikuuta 2009

Metsäkeijun kevättyöt

Ajatukseni harhailevat useasti kevääseen, vaikka talvea on vielä jäljellä.
Erään vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauspäivänä, joka on 20. tai 21. maaliskuuta.

Kevään saapuminen tietää sitä, että koivut alkavat tulla lehteen ja maa viheriöidä. Siellä täällä saattaa olla vielä pieni laikku lunta, jonka pinnalla auringon säteet kilpailevat sulattavalla voimallaan.

Keväällä myös kärpäset heräilevät lämmittelemään talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa.


Keväällä myös suloisen kauniskasvoinen ja upean värihehkuinen metsäkeiju saa puuhaa. Täytyy taikoa maan kukat esiin, ja herätellä perhoset sekä ampiaiset talvilevostaan.

"Kevätpuuhat ovat vain aika uuvuttavia" tuumailee metsäkeiju. Hän istuu pienelle ruohomättäälle kuuntelemaan metsän keväisiä tuulia ja puron iloista lorinaa. Yhtäkkiä hän havahtuu ajatuksistaan ja on varma siitä, että jokin oli liikkunut hänen lähellään. Pieni metsäkeiju luikahti nopasti lähimmän männyn taakse. Hän painoi kämmenensä puuhun. Puun kaarna tuntui karhealta ja tuoksui pihkalta. Metsäkeiju kurkisti puun takaa ja näki talven haltijan kimaltavan viitan liepeen. Talven haltia, kuuraparta pakkanenhan se siinä valmistautui viettämään kesälomaa. "Hyvää lomaa", toivotti metsäkeiju. "Nähdään taas syystalvella" Kuuraparta katsoo äänen suuntaan ja sanoo hymyillen: "Kiitos metsäkeiju. Aurinkoista kevättä sinulle. Nähdään syystalvella".



Rannekoru on tehty Novitan hahtuvaisesta neula- ja saippuahuovutuksella. Koruun ompelin mv-helmiä, lasi- ja ruusukvartsihelmiä sekä Baliperhosen. Lukon tein 1 mm hopealangasta, joka on myös ommeltu koruun kiinni.




lauantai 24. tammikuuta 2009

Punaista ja makeaa

Ennen joulua innostuin huovuttamaan helmiä. Niitä tuli tehtyä varastoon asti ja osa niistä päätyi tähän rannekoruun.



Huovuttamieni helmien lisäksi korussa on Satuhelmestä ostettuja ihania fasettirondelleja (lasia) ja joskus aikaa NaNasta ostamiani valkoisia foliolasihelmiä, joiden sisällä on 925 hopeafolio. Seurakseen nämä ihanuudet saivat Jovi -massasta tekemiäni helmiä. Massahelmet päällystin servettitekniikalla, joka on decoupage-tekniikan eräs muoto.



Massahelmien pintaan käytin punakuvioista lautasliinaa, josta revin palasia irti. Sen jälkeen irrotin varovasti lautasliinan palasista painetun päällimmäisen kerroksen. Nämä palaset asettelin helmien päälle ja varovasti sivelin lakkaa kuvion keskeltä jatkaen kohti reunoja. Näin jatkoin, että koko helmi oli kokonaan servetin peitossa. Kun helmet olivat kuivuneet, lakkasin ne vielä kerran servettilakalla.


Rannekorun metalliosat ovat hopeaa.





torstai 22. tammikuuta 2009

Toni

Toni, tuo lyhyt ja ytimekäs suomalaisen pojan / miehen nimi, jonka muunnelmia ovat Tony ja Anttoni. Toni on muutakin, kuin pelkkä nimi ja paljon enemmän, hän on myös persoonallinen yksilö, nimittäin 17-vuotias poikani. Rauhallinen ja silti aikaan saava viisastelija.




Hänen silmänsä ovat viehertävät ja hiuksensa vaaleat. Hän tykkää maanläheisistä väreistä ja sinisestä. Hän ajelee Valmetilla ja haaveilee Volvosta. Rassailee autoja ja tietokoneita. Hän on humoristi, ja hänen huumorinsa on sarkastista ja viisastelevaa. Silti hän on kohtelias ja ystävällinen nuorimies.




Eilen, kun juteltiin samalla askartelin hänelle rannekorun akaateista ja hopeasta. Hopealaatta on hopeasavikurssilla tehty ensimmäinen tekeleeni. Kivi on aventuriinia, joka polttamisen yhteydessä vaihtoi väriä.




Korun isot akaatit ovat rouvia tekoa, jotenkin miehekkäitä ja maskuliinisia. Sopii siis hyvin pojan koruun.




Laatan taakse kaiversin tikkukirjaimin poikani nimen Toni. Olin liian ohuelti laittanut hopeapastaa korupiikin päälle, joten se pääsi irti. Korjasin tilanteen liimaamalla. Harmi vain, kun laatta on takaa vähemmän kaunis mutta pääasia, että liima on kunnollista ja laatta pysyy korussa.


Kuvia klikkaamalla saa kuvat suuremmaksi.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Jouluisia korvakoruja

Ennen joulua tein muutamia korvakoruja lahjaksi ja myyntiin. Näissä korvakoruissa on käytetty hoepaa, kuparia, huovutettuja helmiä, kulkusia ja lasihelmiä. Jätin myös itselleni yhdet kulkuskorvakorut. Ne tuntui mukavalta, kun välillä kuului hentonen helinä.

Hopeaa ja kulkusia
*****

Hopeaa, kulkusia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****


Hopeaa, kulkusia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****


Hopeaa, kulkusia, fasettihiottuja lasihelmiä
*****
Hopeaa ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****


Kuparia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****


Kuparia ja lasihelmiä
*****


Hopeaa ja itse huovutettuja helmiä
*****

maanantai 19. tammikuuta 2009

Vielä vähän kelloja

Mistähän alkaisi kertomisen? Jos vaikka lähdetään liikkeelle tästä: Muistatte varmaankin edellisen kellon. Kellon tilaaja tilasi sen ystävälleen. Tilaaja valitsi omaan kelloonsa näiden ihastuttavien linkkien ja siron kellotaulun kaveriksi vihreitä akaatteja. (Kuva on onneton, myönnetän).


Sitten kävikin näin, että tilaaja halusi omaan kelloonsa nämä kukkalinkit ja seuraksi fasettihiottuja lasihelmiä. Kellot purkuun ja uudet "solehet" tilalle.



Miten kaverin kellon sitten kävi? Ystävä valitsi hänen kelloonsa seuraavat jutut; hematiittia ja fasettihiottuja lasihelmiä, sekä oman x-kellonsa linkit. Mikä tämän kellon kohtalo sitten on? Se palautettiin. On kuulemma liian hieno pitäjälleen, että näin. Tilaaja itse on kyllä omaan kelloonsa tyytyväinen.

Tulipahan sitten kerralla askarreltua useampi kello, samoista materiaaleista. "Aikansa se vieöö, ku rahansa laskoo."