Metsäkeijun kevättyöt

Ajatukseni harhailevat useasti kevääseen, vaikka talvea on vielä jäljellä.
Erään vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauspäivänä, joka on 20. tai 21. maaliskuuta.

Kevään saapuminen tietää sitä, että koivut alkavat tulla lehteen ja maa viheriöidä. Siellä täällä saattaa olla vielä pieni laikku lunta, jonka pinnalla auringon säteet kilpailevat sulattavalla voimallaan.

Keväällä myös kärpäset heräilevät lämmittelemään talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa.

Keväällä myös suloisen kauniskasvoinen ja upean värihehkuinen metsäkeiju saa puuhaa. Täytyy taikoa maan kukat esiin, ja herätellä perhoset sekä ampiaiset talvilevostaan.

"Kevätpuuhat ovat vain aika uuvuttavia" tuumailee metsäkeiju. Hän istuu pienelle ruohomättäälle kuuntelemaan metsän keväisiä tuulia ja puron iloista lorinaa. Yhtäkkiä hän havahtuu ajatuksistaan ja on varma siitä, että jokin oli liikkunut hänen lähellään. Pieni metsäkeiju luikahti nopasti lähimmän männyn taakse. Hän painoi kämmenensä puuhun. Puun kaarna tuntui karhealta ja tuoksui pihkalta. Metsäkeiju kurkisti puun takaa ja näki talven haltijan kimaltavan viitan liepeen. Talven haltia, kuuraparta pakkanenhan se siinä valmistautui viettämään kesälomaa. "Hyvää lomaa", toivotti metsäkeiju. "Nähdään taas syystalvella" Kuuraparta katsoo äänen suuntaan ja sanoo hymyillen: "Kiitos metsäkeiju. Aurinkoista kevättä sinulle. Nähdään syystalvella".

Rannekoru on tehty Novitan hahtuvaisesta neula- ja saippuahuovutuksella. Koruun ompelin mv-helmiä, lasi- ja ruusukvartsihelmiä sekä Baliperhosen. Lukon tein 1 mm hopealangasta, joka on myös ommeltu koruun kiinni.