Viimeinen päivitys on viimevuoden elokuulta. Taitaa siis olla korkea aika laittaa jotain uutta pitkästä aikaa.
Tässä on kirpputorilta ostetun hopealusikan uusi elämä rannekoruna. Mieheni porasi osien reijät, koska ei malttanut antaa upeaa pylväsporakonettansa lainalle. Se kun on niin iso ja voimakas, joten voin sillä loukata itseni (minä, kun olen aika onnettomuusaltis) ja tärvellä tekeleeni. Hän siis porasi reijät ja aloitusreijän siihen osaan lusikkaan, joka laitetaan suuhun. Sahasin palan pois, että saan reijän isommaksi, joka ei tietenkään mennyt keskelle. Tietysti lopuksi katkesi sahanterä. Reijän viilasin tasaiseksi, josta ei tullut täysin pyöreää, saatika lusikan muotoista. Ainakin näkyy tekijänsä kädenjälki :)
Olen kuitenkin tästä korutekeleestäni aika ylpeä, vaikka ajattelin sitä tehdessäni, että tämä saa olla samalla kertaa kaksikertaa; ensimmäinen ja viimeinen. Kuvat kertokoon loput.
Tässä on kirpputorilta ostetun hopealusikan uusi elämä rannekoruna. Mieheni porasi osien reijät, koska ei malttanut antaa upeaa pylväsporakonettansa lainalle. Se kun on niin iso ja voimakas, joten voin sillä loukata itseni (minä, kun olen aika onnettomuusaltis) ja tärvellä tekeleeni. Hän siis porasi reijät ja aloitusreijän siihen osaan lusikkaan, joka laitetaan suuhun. Sahasin palan pois, että saan reijän isommaksi, joka ei tietenkään mennyt keskelle. Tietysti lopuksi katkesi sahanterä. Reijän viilasin tasaiseksi, josta ei tullut täysin pyöreää, saatika lusikan muotoista. Ainakin näkyy tekijänsä kädenjälki :)
Olen kuitenkin tästä korutekeleestäni aika ylpeä, vaikka ajattelin sitä tehdessäni, että tämä saa olla samalla kertaa kaksikertaa; ensimmäinen ja viimeinen. Kuvat kertokoon loput.
Varsi oli tämän näköinen ennen kuin sahasin sen irti lusikasta.
Varren sahasin myös osiksi.
*****
Suuhun laitettavasta osasta hioin kultauksen pois. Halusin, että koruni on kokonaan hopeinen. Sitten vain sahaamaan reikää keskelle. Tästä osasta tuli salpalukko.
*****
Rannekoru valmiina. Pikku jälkiä näkyy, mutta ei se tahtia haittaa.
Tyytyväinen olen jokatapauksessa.
*****
Punaisia Swarovskeja rannekkeeseen ja lukko-osaanswarovski ja vuorikristalli roikkumaan koristeeksi.
*****
Varresta sahasin kukan ja lehdet erikseen.*****
Varren taoin pihalla kiveä vasten, että saan epäsäännölliset reunat ja röpöliäisen pinnan. Löin tietysti sormeeni ja siinä on nyt kunnon "mustamarja" eli sellainen verenpurkauma. Voin siis lainata erään päiväkerholaisen sanoja: "Vertakin tulisi, mutta nahka on edessä."*****
Taotun varren viilasin kirkkaaksi ja syvennykset jäisilloin tummemiksi. Sitten sahasin varren keskeltä poikki.
Rannekoru ei olisi aivan mennyt ranteeni ympäri,
joten muutama oili sopii joukkoon.
*****
Tällaiselta se näyttää kädessä.
*****
14 kommenttia:
Hieno suoritus lusikan kanssa. Hyvä! Tosinaan on viisaampi antaa herrojen auttaa, meinaan mullakin joskus sattuu ja tapahtuu. ;)
Nyt kun päivitit blogisi, saatkin pitää 9 kk lomaa, vai miten se oli? ;)
Tuo kädessä-kuva osoittaa, miten tavattoman suloinen on lopputulos!!
(Mullei oo ketään sahaamassa, epistä)
vau tätä kannatti odottaa ;). Ihanasti olet tuunannut lusikan uuteen elämään. Kaunis kokonaisuus. Ja nyt älä pidä näin pitkää väliä ;)
Lasten suustahan ne parhaat kommentit tulee ja ne on niin aitoja:)
*huokaus*
Aivan mielettömän upea! ihanasti käytetty korussa lusikan osia. Ei voi muuta sanoa kuin VAU!
ihanaa kun palasit blogimaailmaan <3
Todella kaunis. Ihania yksityiskohtia kun paloittelit lusikan näin perusteellisesti =D Tykkään tosi paljon.
Kiitos Katri :) Niin, taidamme kummatkin kuulua siihen ryhmään, jotka eivät pärjää koruilussa ilman, etteikö jotakin tapahtuisi. Niin, ja muutenkin ;) Muut vammat mitä sattui tuon "mustanmarjan" lisäksi oli pieni palovamma peukaloon ja sormeen sahaaminen. Noh, tuosta lomasta tiedä, ehkäpä nyt voisin olla vähän ahkerampi :D
Kiitos Mags. Pidän siitä itsekin :) Mistähän sulle löytis sahaaja ja poraaja? :)
Kiitos Ritva. Sitä oli kyllä hauska tuunata, vaikka tuo lukko teettikin hommaa :) Lupasin tuossa jo Katrille olla vähän ahkerampi:)
Kiitos Sade :)Lusikka oli kyllä mielenkiintoinen työstettävä. Halusin tehdä muuta kuin niitä riipuksia. Tässä oli haastetta ihan kivasti :)
Kaikkien blogeissa, jossa olin aiemmin vierailut, oli aivan tosi paljon kaikkee luettavaa ja nähtävää. Onhan 9 kk aika pitkä aika ja siinä välissä ehtii tapahtumaan kaiken laista :)
Amalia, kiitos kun kävit kurkkaamassa :) Toi tyypillinen lusikan varren katkaisu ja niistä riipuksen tekeminen on jotenkin nähty ja koettu juttu,joten oli haastavaa tehdä perusteellinen lusikan muunnos :D
Vau, miten noin perusteellisesti voikaan käyttää lusikan, mieletön idea ja todella upea lopputulos. Kommenttini ovat kyllä tylsiä mutta kun on niin upea ettei muutalaan osaa hokea=) Itse olen tehnyt ainoastaan pari riipusta lusikoista, ovat lempparikorujani vaikkakin perinteisiä=)
Kiitos Sinikarhu :) Joskus se perinteinenkin on vaan kaunista =)On mullakin niitä :D
Jestas, miten hieno!!! Tätä piti tarkastella kauan ja hartaasti. Tahtoo ja kovasti!
Kiitos vain Akvamarin :) Ei muuta kuin sahailemaan luskikkoja :)
Upea! Mahtava! Tosi hieno!
Vautsi, onpa upea!!!
Mä vastan taas pitkästä aikaa sain itteni katteleen muita, ja vaikka tää on jo "vanha" juttu ni ihan pakko on hihkua et VAUtsivau! En ol enne nähny noin hienosti käytettyä lusikkaa vaik monia lusikka juttuja onki tullu nähtyä. Tää on ihan uniikki ja mahtava!
Aivan ihana toi sun lusikka-rannekoru-tsydeemis!!:)) Kun mä näin tän ekaa kertaa oli aivan että vau, miten se osaa?!
Jos kiinnostaa käy vilkasemassa: www.kerromulletotuus.blogspot.com
Lähetä kommentti