Aurinkoinen ja sydämen ilo

Hip hei onnistuin! Kerrankin onnistuin kunnolla solmimaan helminauhoja. Solmut osuivat oikeaan kohtaan, ja eikä liioin tarvinnut yrittää availla niitä, tai paremmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Näin nimittäin kävi Enkelin kasvot -korussa. Nyt onnistuin kerrasta.

Mihinkäs muuhunkaan sitä käyttäisi lauantaiaamua, kun helminauhojen tekemiseen? Imuri odottaa, että tarttuisin siihen kiinni, tiski huutaa tiskaajaansa, mutta ei, minä vain istun sohvan nurkassa yöpaita päällä ja solmin mv-helmiä toisensa perään.





Kaunis lauantaiaamu viesti minulle keväästä. Kevät minulla on ollut jo helmikuusta asti, joten koru kertoo keväästä ja aurinkoisista päivistä. Koru saa siis nimekseen Aurinkoinen.

Aurinkoinen päivä saa ihmeitä aikaan, se saa tuntemaan itsensä eloisaksi, ja voimaantuneeksi, kuin heräisi pitkästä talvilevosta eloon. Myös ilo kumpuaa sisimmästä, josta kertookin seuraava rannekoru.

Tämän rannekorun nimi on Sydämen ilo. Tunnen iloa monestakin asiasta, joita ovat perhe, ystävät, koti, työ, harrastukset, usko, onnistumisen ilo, vuodenajat. Näiden lisäksi iloa tuottavia asioita on enemmänkin. Voin siis sanoa tuntevani sisäistä iloa, joka on sydämen iloa.

Aurinkoisessa on mv-helmiä, pikkuisia valkoisia ja sivusta porattuja keishihelmiä.

Sydämen ilossa on puna-oranssisävyisiä mv-helmiä ja Satuhelmestä tilattu ihana pikkuinen harjattu hopeasydän riipus.

Molempien rannekorujen pituus on 18 cm.

Ja jotain pientä vielä:

Aurinkoinen hyytelökakku

Sydämen ilo

Teini meininkiä - Pääkalloja korvakoruihin

Kutistemuovi, tuo sukkela muovi on jännä materiaali. Se kutistuu 130 asteisessa uunissa noin 45 %. Ennen kuumentamista se on kuin piirtoheitinkalvo, mutta kutistuessaan kovettuu uunissa noin 1,5 milliseksi.

Nämä pääkallokorvakkeet tein mattapintaisesta valkoisesta muovista. Helmet ovat fasettihiottija lasihelmiä ja metalliosat hopeaa. Kutistamisen jälkeen sivelin pääkallojen pintaan lasitelakkaa. Se teki pinnasta elävämmän näköisen.

Nämä pinkit väritin tussilla ennen paistamista.

Näihin kahteen tulostin Tilda purkin kannen kuviot,
jotka kyllä levisi lasitelakkaa laittaessa.
Ei siis muistuta alkuperäistä kuviota.

Tässä vielä lähikuvat:

Pinkit pääkallokorvakkeet

Levinnyttä Tildakuviointia, kuin myös alimmaisessakin kuvassa.

Kahta viimeistä kuvaa klikkaamalla, saat selville,
millaista Tildakuviointia niissä piti olla.

Enkelin kasvot

Enkeleitä, onko heitä? Niin laulussa lauletaan.
Moni runoilee enkelin kauniista kasvoista,
keveistä siivistä ja hohtavista silmistä.
Moni myös ajattelee, että enkelit ovat viestintuojia
Jumalan valtakunnasta.

Hyvä ystävä voi olla myös kuin enkeli.
Sellainen kirkas auringon säde keväthangella,
joka lämmittää ja valaisee päivääni.
Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka kulkee rinnallani käsi minun kädessäni.

Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka lohduttaa ja
antaa uutta voimaa päivääni,
kun kulkuni näyttää hitaalta ja raskaalta.
Vaikeana hetkenä hän jakaa taakkani
ja tekee päivästäni aurinkoisen.

Hyvä ystävä on kuin enkeli, joka iloitsee onnistumisesta ja
nauraa kanssani hassuille asioille.

Ystävä on kuin Jumalan lähettämä enkeli,
lahja Jumalan valtakunnasta.
Kiitos ystävistä.


Korussa: Makeanveden helmiä helmisilkissä ja hopeaa.
Hopealaatassa kiiltokuvaenkelin kasvot, jossa lasitelakkaa.

Metsäkeijun kevättyöt

Ajatukseni harhailevat useasti kevääseen, vaikka talvea on vielä jäljellä.
Erään vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauspäivänä, joka on 20. tai 21. maaliskuuta.

Kevään saapuminen tietää sitä, että koivut alkavat tulla lehteen ja maa viheriöidä. Siellä täällä saattaa olla vielä pieni laikku lunta, jonka pinnalla auringon säteet kilpailevat sulattavalla voimallaan.

Keväällä myös kärpäset heräilevät lämmittelemään talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa.

Keväällä myös suloisen kauniskasvoinen ja upean värihehkuinen metsäkeiju saa puuhaa. Täytyy taikoa maan kukat esiin, ja herätellä perhoset sekä ampiaiset talvilevostaan.

"Kevätpuuhat ovat vain aika uuvuttavia" tuumailee metsäkeiju. Hän istuu pienelle ruohomättäälle kuuntelemaan metsän keväisiä tuulia ja puron iloista lorinaa. Yhtäkkiä hän havahtuu ajatuksistaan ja on varma siitä, että jokin oli liikkunut hänen lähellään. Pieni metsäkeiju luikahti nopasti lähimmän männyn taakse. Hän painoi kämmenensä puuhun. Puun kaarna tuntui karhealta ja tuoksui pihkalta. Metsäkeiju kurkisti puun takaa ja näki talven haltijan kimaltavan viitan liepeen. Talven haltia, kuuraparta pakkanenhan se siinä valmistautui viettämään kesälomaa. "Hyvää lomaa", toivotti metsäkeiju. "Nähdään taas syystalvella" Kuuraparta katsoo äänen suuntaan ja sanoo hymyillen: "Kiitos metsäkeiju. Aurinkoista kevättä sinulle. Nähdään syystalvella".

Rannekoru on tehty Novitan hahtuvaisesta neula- ja saippuahuovutuksella. Koruun ompelin mv-helmiä, lasi- ja ruusukvartsihelmiä sekä Baliperhosen. Lukon tein 1 mm hopealangasta, joka on myös ommeltu koruun kiinni.

Punaista ja makeaa

Ennen joulua innostuin huovuttamaan helmiä. Niitä tuli tehtyä varastoon asti ja osa niistä päätyi tähän rannekoruun.

Huovuttamieni helmien lisäksi korussa on Satuhelmestä ostettuja ihania fasettirondelleja (lasia) ja joskus aikaa NaNasta ostamiani valkoisia foliolasihelmiä, joiden sisällä on 925 hopeafolio. Seurakseen nämä ihanuudet saivat Jovi -massasta tekemiäni helmiä. Massahelmet päällystin servettitekniikalla, joka on decoupage-tekniikan eräs muoto.

Massahelmien pintaan käytin punakuvioista lautasliinaa, josta revin palasia irti. Sen jälkeen irrotin varovasti lautasliinan palasista painetun päällimmäisen kerroksen. Nämä palaset asettelin helmien päälle ja varovasti sivelin lakkaa kuvion keskeltä jatkaen kohti reunoja. Näin jatkoin, että koko helmi oli kokonaan servetin peitossa. Kun helmet olivat kuivuneet, lakkasin ne vielä kerran servettilakalla.

Rannekorun metalliosat ovat hopeaa.

Toni

Toni, tuo lyhyt ja ytimekäs suomalaisen pojan / miehen nimi, jonka muunnelmia ovat Tony ja Anttoni. Toni on muutakin, kuin pelkkä nimi ja paljon enemmän, hän on myös persoonallinen yksilö, nimittäin 17-vuotias poikani. Rauhallinen ja silti aikaan saava viisastelija.

Hänen silmänsä ovat viehertävät ja hiuksensa vaaleat. Hän tykkää maanläheisistä väreistä ja sinisestä. Hän ajelee Valmetilla ja haaveilee Volvosta. Rassailee autoja ja tietokoneita. Hän on humoristi, ja hänen huumorinsa on sarkastista ja viisastelevaa. Silti hän on kohtelias ja ystävällinen nuorimies.

Eilen, kun juteltiin samalla askartelin hänelle rannekorun akaateista ja hopeasta. Hopealaatta on hopeasavikurssilla tehty ensimmäinen tekeleeni. Kivi on aventuriinia, joka polttamisen yhteydessä vaihtoi väriä.




Korun isot akaatit ovat rouvia tekoa, jotenkin miehekkäitä ja maskuliinisia. Sopii siis hyvin pojan koruun.




Laatan taakse kaiversin tikkukirjaimin poikani nimen Toni. Olin liian ohuelti laittanut hopeapastaa korupiikin päälle, joten se pääsi irti. Korjasin tilanteen liimaamalla. Harmi vain, kun laatta on takaa vähemmän kaunis mutta pääasia, että liima on kunnollista ja laatta pysyy korussa.

Kuvia klikkaamalla saa kuvat suuremmaksi.

Jouluisia korvakoruja

Ennen joulua tein muutamia korvakoruja lahjaksi ja myyntiin. Näissä korvakoruissa on käytetty hoepaa, kuparia, huovutettuja helmiä, kulkusia ja lasihelmiä. Jätin myös itselleni yhdet kulkuskorvakorut. Ne tuntui mukavalta, kun välillä kuului hentonen helinä.

Hopeaa ja kulkusia

*****

Hopeaa, kulkusia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****

Hopeaa, kulkusia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****

Hopeaa, kulkusia, fasettihiottuja lasihelmiä
*****

Hopeaa ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****

Kuparia ja fasettihiottuja lasihelmiä
*****

Kuparia ja lasihelmiä
*****

Hopeaa ja itse huovutettuja helmiä
*****